Italian poliittinen keskustelu kyntää syvällä, mutta onneksi maan nykykirjallisuus kukoistaa.

Tänään alkavilla Helsingin Kirjamessuilla vierailee Melania G. Mazzucco, joka kuuluu saapasmaan kirjailijoiden eturiviin. Häneltä on suomennettu kolme romaania: Vita, elämäni ( Avain 2004) kuvaa italialaissiirtolaisten kohtaloita 1900-luvun alun New Yorkissa. Täydellinen päivä (Avain 2008) kertoo yhden vuorokauden tapahtumista ja julmasta rikoksesta Roomassa. Mestarin tunnustukset (Avain 2009) sukeltaa 1500-luvun Venetsian taidemaailmaan.

Mazzuccon suomalainen kustantaja kuvailee häntä ”Italian Monika Fagerholmiksi”, eikä suotta. Mazzuccon kieli ja teosten tunnelma vangitsevat, ja henkilöhahmot rakentuvat hienovaraisesti pala palalta.

Hienoja italialaisia nykykirjailijoita ovat myös ainakin Niccolò Ammaniti ja Elena Ferrante. Ammanitin romaanit Minä en pelkää (Otava 2004) ja Taivaan ja maan väliltä (Otava 2008) ovat järkyttäviä ja upeita kuvauksia lapsuuden lopusta. Ferranten Hylkäämisen päivät (Tammi 2001) on viipyilevä, kaunis kuvaus avioerosta.

Viime vuosien italialaiskirjoista eniten huomiota on tainnut saada faktateos, Roberto Savianon Gomorra (WSOY 2008), joka paljastaa Napolin mafian Camorran likaiset ja väkivaltaiset toimintatavat. Kirjailija elää nyt maan alla poliisien suojeluksessa.

Suosittelen tutustumaan!

Iida