Kaikkialla muualla sitä jo arvostetaan. Teatterissa, elokuvissa ja varsinkin televisiossa. Nimittäin viihdettä.
Mutta mikä siinä on, että kun aletaan puhua naisten viihteestä kirjallisuudessa, niin kukaan tunnusta lukevansa, tai ainakaan arvostavansa sitä?
Ja miksi miehiä viihdyttävä kirjallisuus kuten dekkarit ja sotaromaanit ovat muka jotenkin arvokkaampia ja ansaitsevat ihan omat palkintonsakin?
Kira Poutasen Rakkautta au lait on rehellistä chick litiä ja lajinsa ensimmäisiä suomalaisia tarinoita. Uusimmassa Me Naisissa kirjailija kertoo, että hänellä itselläänkin oli ennakkoluuloja lajia kohtaa, kunnes tajusi, että kyse on komediasta, jonka kohderyhmään hän itsekin kuuluu.
Kannattaa tsekata miten suomi -chick lit pärjää vertailussa kansainvälisten nimien kuten Sophie Kinsellan tai Lauren Weisbergerin kanssa. Ei välttämättä huonosti.
Susanna
Kuulostaapa tuo sopivalta kesälukemiselta. Pitääkin perehtyä paremmin
Ehkä se arvostuksenpuute johtuu, kuten mainitsitkin, enemmänkin termin alusta chick eikä siitä litistä eli kevydestä. Ei kai romanttinen komediakaan ole arvostetuin elokuvataiteen muoto? Ehkä “miesten kirjallisuutta” palkitaan siksi, että palkintojen lahjoittajat ja palkittavien valitsijat on usein miehiä, kuten myös kirjojen + mainonnan rahoittamisesta päättävät jne.