Uudet kirjabloggaajat pantiin vastaamaan lehdestä tuttuihin Lukutuulella-palstan kysymyksiin.

Susanna Laari

Kirja
…jota luen juuri nyt?
Intialaisten maahanmuuttajien elämää kirjoissaan kuvanneen Jhumpa Lahirin vuonna 2003 ilmestynyttä esikoisromaania Kaima. Lahiri kirjoittaa ihanaa ”vanhanaikaista” proosaa, jossa henkilöt saavat rauhassa kasvaa ja kokea. Se, jos mikä on virkistävää kaikkien näppärien ja muka hauskojen nykykirjojen joukossa.

…joka teki vaikutuksen?
Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt norjalaisen Jan Kjaerstadtin Viettelijä. Älyn ja tunteen yhdistäminen onnistuu vain harvoin niin nerokkaasti kuin tässä tarinassa, jossa eri sisäkertomukset valottavat salaperäisen päähenkilön Jonas Wergelandin eri puolia; hän oli nero, nousukas, tunnettu mediahahmo, suuri rakastaja… Vai oliko?

…joka saa hyvälle tuulelle?
Erlend Loen kirjat, erityisesti Supernaiivi, muistuttavat mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä. Paluu perusasioiden ääreen piristää kummasti silloin, kun omassa elämässä mättää. Ja tunnustan, kyllä kirjailijan kuvaakin katsoo ihan ilokseen liepeistä.

… jonka ääreen palaan usein?
Nopolan sisarusten Risto Räppääjät on meidän perheessä luettu moneen kertaan. Tällaisia sanataitureita on kiittäminen siitä, että iltasatujen lukeminen voi oikeasti olla hauskaa. Siis myös vanhemmille!

…jonka jätin kesken?
Niitä on paljon, mutta koska kirjat eivät ole olleet hääppöisiä eivät ne myöskään ole jääneet mieleen. Osaan nykyään keskeyttää kirjan lukemisen saamatta siitä suuria tunnontuskia.

…joka oli pakko lukea yhdeltä istumalta?
Mikään ei ole hienompaa kuin se, kun tarina vetää niin, ettei kirjaa voi sulkea, vaikka kello lähestyy aamuyötä ja seuraavana päivänä on herättävä töihin. Stieg Larssonin Millennium-jännitystrilogian kohdalla kävi juuri niin.

… jonka luen seuraavaksi?
Olen lähdössä matkalle ja toivon löytäväni reissulukemiseksi dekkaripokkarin. Viime aikoina parasta jännitystä on syntynyt ruotsalaisten kirjoittajien kynistä. Paras jännitys vaatii paitsi karmeat rikokset myös sopivassa määrin silmäpeliä poliisikamarilla/ tutkijoiden kesken.

Iida Riekko

Kirja
… jota luen juuri nyt?
Lempikirjailijoihini kuuluvan Toni Morrisonin Armolahja, joka kuvaa orjuutta 1600-luvun Amerikassa. Upeaa kieltä!

… joka teki vaikutuksen?
Lionel Shriverin Poikani Kevin, tarina kouluampujan äidistä, vaivasi mieltä pitkään lukemisen jälkeen. Se oli järkyttävä ja koskettava.

… joka saa hyvälle tuulelle?
Hihitin ääneen puolet ajasta, jonka luin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista. Siinä suomalaismies yrittää muuttua ruotsalaiseksi keinoja kaihtamatta. Paul Austerin romaanissa Sattumuksia Brooklynissa taas on lämpöä ja arjen kauneutta.

… joka yllätti?
Jeffrey Eugenidesin hermafrodiitista ja tämän siirtolaissuvusta kertova Middlesex on täynnä poskettomia käänteitä. Yllättävää oli jo se, että joku on osannut kirjoittaa näin vetävän romaanin!

… jonka ääreen palaan usein?
En palaa helposti romaaniin, mutta teinivuosieni suosikkeja Isabel Allendea ja John Irvingiä olen lukenut uudelleen. Runoihin taas on helppo palata. Kestosuosikkejani ovat Eino Leino ja Pablo Neruda.

… jonka jätin kesken?
En saanut kahlattua läpi Volter Kilven Batsheban raskasta tajunnanvirtaa, vaikka kirja kuului yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden vaatimuksiin. Onneksi siitä ei kysytty tentissä.

… joka oli pakko lukea yhdeltä istumalta?
Hurahdin J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjoihin niin, että näin jopa unia noitien ja velhojen koulusta – ihan aikuisella iällä…

… jonka luen seuraavaksi?
Odotan, että saan kirjastosta Riku Korhosen Hyvästi tytöt. Korhonen on minusta kiinnostavimpia kotimaisia nykykirjailijoita.