Comments for Jälkikirjoitus

Comment on Illallinen tolpan takana by sootikka

sootikka — Fri, 09 Dec 2011 13:12:52 +0000

Mielestäni ei ole mitään ihmeelistä siinä, jos nainen syö tai käy kahvilla yksinään. Seurassa on mukavaa, mutta yksinkin pärjää hyvin.

Comment on Illallinen tolpan takana by Ellun kanssa

Ellun kanssa — Sun, 04 Dec 2011 11:25:53 +0000

Samoin Helsingissä lauantai-iltana oli haastavaa saada pöytä kahdelle muuta kuin ulko-oven vierestä vetoisesta pöydästä. Näimme monta neljän hengen pöytää vapaana ja pyysimme niitä, emme saaneet vaikka niihin ei ollut varauksia. Tämä toisessa italialaisravintolassa Aleksin kulmilla myös.
Vaihdoimme Fransmanniin, saimme loistavaa palvelua ja neljän hengen loosshin kahdelle ilman jupinoita.
Söimme pitkän kaavan mukaan 3 ruokalajia sekä viinit ja alkushampanjat.
Joku neljän hengen seurue olisi voinut jättää vähempi rahaa siihen italialaiseen. Heidän häpeä.
Yksinkin käyn ravintoloissa ja nautin siitäkin.

Comment on Illallinen tolpan takana by Liinukka

Liinukka — Sat, 03 Dec 2011 15:37:09 +0000

Mä en kiusaantumiseltani pysty edes kahvilassa istumaan yksinäni, ravintolasta en edes haaveile. Ystävistä kyllä.

Comment on Ei niin energisoiva aamunavaus by Jukka Harju

Jukka Harju — Thu, 20 Oct 2011 14:41:32 +0000

Unirytmi vaihtuu vasta noin viikon jälkeen, jos treeniä jatkaa niin uni alkaa tulla klo 22 jolloin se luonnollisesti onkin hyvä tulla. lisäksi valmennukseen kuuluu toimivat vinkin uneen, ei vanhoja kliseitä
lisäksi aamulla treenaamiseen kuuluu paljon asioita mitä emme käsitelleet ja joiden hyödyt saa kun on kääntänyt rytminsä.
Tällä hetkellä meillä on 43 ihmistä treenaamassa joka aamu kolmessa ryhmässä ja kaikki ovat päättäneet treenata koko 12 viikkoa koska energiat nousivat ekan kahden viikon jälkeen niin radikaalisti (ryhmämme saa siis jättää kahden viikon jälkeen eikä se maksa mitään)

Comment on Kun haastateltavat olivat alasti by Juissi

Juissi — Wed, 28 Sep 2011 15:52:38 +0000

Komppaan Minnaa, jos alastomuus olisi luonnollista, niin ihmisethän syntyisivätkin alastomina.

Comment on Vihkaisu intiaksi by coupons online

coupons online — Tue, 20 Sep 2011 15:23:30 +0000

Voin todella sanoa , että en ole koskaan lukenut niin paljon hyödyllistä tietoa Vihkaisu intiaksi – Jalkikirjoitus – MeNaiset Blogi. Haluan kiittääwebmaster tämän blogin .

Comment on Sisustamisen vaikeudesta by Kaisa

Kaisa — Sun, 04 Sep 2011 18:41:00 +0000

Kirjoita tähän kommenttisi…Ihastuttava kolumni, kiitos Sanna synninpäästöstä! Tämä piristää ja avaa monen silmiä. Terkkuja Amsterdamista,
Kaisa

Comment on Ei mikään pikkuhaitta by Poukkoilija

Poukkoilija — Sat, 03 Sep 2011 13:22:56 +0000

Huh, sain 90 pistettä tuosta Päivin sivuilla olevasta testistä! En ole ajatellut ennen add:n mahdollisuutta… Aivan kauheasti löytyi omia luonteenpiirteitä, joita en ole osannut aiemmin yhdistää mihinkään! Täytyy perehtyä lisää aiheeseen…

Riita vaihteeksi päällä miehen kans, kun en saa siivottua. Tulin “hetkeksi” koneelle keräämään energiaa ja inspiraatiota, että saisin aloitettua. Aika paljon tekemistä, joka pöytä ja taso täynnä sekalaisia kasoja. No, vaihdoin sentään verhot kahteen huoneeseen ja mittasin millilleen, että ovat samalla korkeudella maasta! Kohta aloitan itse siivouksen…

Miten se aloitus onkin niiiiiin vaikeaa? Joskus todella harvoin (max pari kertaa vuodessa) tulee oikein kunnon siivouspuuska. Sekin tulee niin, että olen ensin touhottanut aamusta lähtien ties missä ja pyörällä veivannut 20km ja tulen kotiin ja teen ruokaa ja samantien alan siivota ja hämmennän neljää kattilaa samalla ja kun tähän tekemisen alkuun pääsen, en malttaisi lopettaa edes nukkumaan mennäkseni, koska tiedän, että sellainen jokapäiväinen pieni tekeminen ei minulta onnistu, vaikka kodin siisteys sitä vaatisi…
(Tulipas pitkä lause )

Täytyy nyt tosiaan mennä …. ottamaan toinen kuppi kahvia ja SITTEN lupaan aloittaa

Ps. Minäkin olen amk-tutkinnon suorittanut, vapaammat yo-opinnot pahasti kesken

Ps. 2 Sellainen tuli vielä mieleen, että mulla on lapsesta lähtien ollut usein masennus/ahdistuskausia. Niitä olen hoitanut nukkumalla paljon. On helpompi nähdä unia kuin kestää pään sisäistä sekasortoa ja ahdistusta. Haaveilija olen ollut myös jo lapsena ja minulla on vilkas mielikuvitus. Enemmän olen ollut sellainen sisäisesti levoton…

Ps. 3 Pitäsiköhän mun tehdä jossakin oikea testi? nauraakohan lääkärit, mikä tuokin luulee olevansa itsediagnooseineen? Voihan tietenkin olla, ettei add:tä/adhd:ta mulla ole, mutta varmuus olisi kiva saada. Mies ottaa varmaan kohta eron, koska ei jaksa oikkujani, vaikka minä YRITÄN muuttua En hallitse elämääni ja pilaan samalla miehenkin :**(

Comment on Ei mikään pikkuhaitta by Taifuuni

Taifuuni — Mon, 29 Aug 2011 05:55:49 +0000

MITÄ IHMETTÄ : Mia Nykopp \Diagnoosin kanssa voi kokeilla lääkkeitä, jotka auttavat pärjäämään meidän tavisten määrittelemissä normielämän raameissa.\ Näin ajatteli KELA 10vuotta kunnes veeme helmikuussa muutti kantansa \Vaikka olis diaknoosi emme korvaa lääkkeitä, pärjäätte meidän tavisten normielämässä tai ette, ei ole meidän vastuulla\ Tämä on tunne siitä kun Kela päätti keskeyttää hyvin toimineen ADHD lääkityksen. Laki eikä käyttöaihe muuttuneet, KELA päätti vain lopettaa.

Comment on Ei mikään pikkuhaitta by Möme

Möme — Mon, 08 Aug 2011 19:25:57 +0000

Adhd:llä on monet kasvot. Tämä jälkikirjoitus on nähdäkseni suunnattu ihmisille, joilla ei ole adhd:tä, ja hyvä niin. Monesti sellaiset “no sitten mullakin on varmaan adhd” -kommentit aiheutuvat tietämättömyydestä ja toisaalta adhd:n tuomien todellisten ongelmien vähättelystä. Adhd-ihmistä ei auta millään lailla se, että hänen erityispiirteitään tehdään näkymättömiksi niputtamalla kaikki levottomat/vilkkaat/impulsiiviset ihmiset adhd-vitsien alle. Eevalle tiedoksi, että jutussa oli mielestäni myös add-ihminen, siis juuri sellainen jumittava haaveilija.

Itselläni ei ole adhd:tä, mutta puolisollani on. Minä olen hajamielinen, sotkeva, impulsiivinen ihminen, mutta olen aivan erilainen kuin puolisoni. Hänen päänsisäisiä ristiriitojaan en pysty edes kuvittelemaan, saati ymmärtämään. Adhd näkyy hänessä luovuutena, harhailuna, innostuksena, lamaannuksena, itsesyyttelynä, kroonisena alisuoriutumisena, viehättävänä mutkattomuutena ja hirveänä päänsisäisenä kaaoksena. Yksilöllistä on sitten, kuinka hyvin adhd-oireita pystyy kompensoimaan älykkyydellä, sosiaalisilla taidoilla yms. Kyse ei ole mistään yksittäisistä saavutuksista, kuten yliopistotutkinnoista, vaan siitä, saavuttaako sen, mihin oikeasti kykenisi.