Tuntui siltä kuin eilisissä Linnan juhlissa olisi todellakin ajateltu veteraaneja, eikä omaa ruutunäkyvyyttä. Säväyttäjiä oli muutama, floppejakaan ei juuri näkynyt. Ehkä hyvä niin. Se, mitä katsoja jäi kaipaamaan, oli hillitty maailmanluokan eleganssi – onhan kyseessä kuitenkin yksi harvoista tilaisuuksista, joita juhlakansa saa kunnioittaa pynttäytymällä parhaimpiinsa.

Lähimmäs eleganttiutta pääsivät kansanedustaja Leena Harkimo vaatimattoman värisessä, mutta kauniisti laskeutuvassa puvussaan sekä vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet kauniin linjakkaassa punaisessa. Pääministerin vaimon Mervi Kataisen punaisen iltapuvun helma oli todella kauniisti laskostettu ja yläosakin viehätti yksinkertaisuudellaan. Punaisessa hurmasi myös peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson. Korkeakauluksinen pitsiyläosa yhdistettynä suoralinjaiseen mekkoon – nappivalinta!

Illan kuningattareksi voi kai hyvällä omallatunnolla tituleerata laulaja Jenni Vartiaista, joka onnistui yhdistämään asussaan tyylikkyyden joukosta erottumiseen. Suunnittelija Katri Niskasen kädenjälkeä nähtiin kaiken kaikkiaan seitsemässä puvussa, joista Jennin asu oli se tyylikuningattarelle suunniteltu. Erityisen kaunis oli mekon viittamainen selkäpuoli.

Toinen mieleenpainuvista kaunottarista oli jääkiekkoilija Ossi Väänäsen vaimo Mirella Koullias. Mirellan musta Ritva-Liisa Pohjalaisen suunnittelema asu sopi täydellisesti kantajalleen ja erottui positiivisesti muun mustan joukosta. Mustaa nimittäin nähtiin paljon.

Mirellan lisäksi suunnistaja Minna Kauppi oli valinnut koristeellisen mustan mekon. Ainakin tv-ruudulla Minnan asu jäi hieman vaisuksi, vaikkakin Black Swan -balettielokuvan valitseminen teemaksi oli hyvä idea.

Kangaskaupat todennäköisesti kärsivätkin tällä hetkellä sulkasadosta – höyheniä ja töyhtöjä näkyi Linnan parketilla sen verran.

Yksi onnistuneimmista höyhenkoristeista oli Amerikan suurlähettilään puolison Cody Oreckin harmaan puvun pääntiessä. Puvun oli suunnitellut Muodin huipulle -sarjasta tuttu Mert Otsamo. Toinen höyhenillä ilostuttaja oli suunnistaja Anni-Maija Fincke. Monelle hänen kantamansa turkoosti olisi voinut olla turhan ärhäkkä väri, mutta punertavahiuksisen Anni-Maijan sävyihin mekko sopi hienosti. Sininen silmämeikki tosin oli jo aika rohkea veto.

Linnassa aiemmin erottuneet naiset, tv-kuuluttaja Maria Jungner ja kansanedustaja Jaana Pelkonen, olivat tänä vuonna liikkeellä hyvin hillityllä linjalla. Kauniit naiset näyttivät toki juhlavilta myös vaatimattomammassakin tyylissä, mutta kunnon hohto jäi puuttumaan. Hillittyyden oli voinut vaikka vetää ihan överiksi, että tyyliin olisi tullut enemmän eloa.

Muita ‘ihan kivasti’ onnistuneita Linnassa riitti: europarlamentaarikot Eija-Riitta Korhola vaaleanpunaisessaan ja Riikka Manner, jonka mekossa oli kaunis, pitkä laahus. Myös kansanedustaja Kike Elomaa yllätti positiivisesti valkoisella, ehkä hieman kreikkalaishenkisellä asullaan. Riikka Pulkkisen mekossa oli hieno vihreä kuviointi, ja kirjailija itse näytti todella kauniilta, mutta silti tuntui, että jotain jäi puuttumaan. Kansanedustaja Antti Kaikkosen puoliso Satu Taiveaho pysyi näyttävän naiselliselle tyylilleen uskollisena ja sädehti paljeteissa. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen mekko oli sinänsä kaunis, joskaan ei mieleenpainuva.

Muutamista erikoisuuksista mainittakoon Teija Vesterbackan yllä nähty Angry Birds -asu. Jos linnut kerran oli saatava mukaan Linnaan, tämän tyylikkäämmin suunnittelija Katri Niskanen ei varmastikaan olisi voinut työtään hoitaa. Tarkoituksena oli herättää huomiota, mikä onnistui. Onko kuitenkaan vaimon tehtävä huolehtia pelifirman medianäkyvyydestä? Teija tuntui olevan asian kanssa sinut, joten ehkä ratkaisu oli parempi kuin se, että Mighty Eagle Peter Vesterbacka olisi yrittänyt Linnaan punaisessa hupparissa.

Kuvia Linnan juhlista 2011:
Illan upeimmat
Illan erikoisimmat

Marjut Laukia

Syyskauden trendikynsistä kertovaa juttua oli loistavaa tehdä, sillä kerrankin muoti menee oman mieleni mukaan: lyhyttä, siistiä ja simppeliä. Olen ollut ikuinen töpökyntinen. Sitä mittaa kun kynnet ovat kasvaneet, olen pätkäissyt ne viimeistään sormenpään kohdalta poikki. Kynnet ovat pysyneet myös koruttomina ilman minkäännäköisiä koukeroita, kimalluksia tai krumeluureja tähän syksyyn asti.

Vuosi sitten Suomeen rantautuneiden foliomaisten kynsipinnoitteiden testausta olen parhaani mukaan vältellyt. Tätä juttua tehdessäni kuitenkin ajattelin että nyt, sillä vaikka kauneustoimittaja testailee kaikenlaisia kosmetiikan erikoisuuksia, oma maku kuitenkin on ja pysyy.

Puolentunnin kynsisession jälkeen uudet töpöni eivät olekaan totutussa tummanluumun tai nuden sävyssä, vaan ne hohtavat vastaantulijoiden kaistallekin. Lähetän kuvan uusista kynsistäni ystävälleni, joka purskahtaa nauruun puhelimen välityksellä. Sanoja ei tarvita. Vaikka kynnet ovat todella hienot, ne eivät ole minua.

Tämän kaksi viikkoa kestäneen kynsiseikkailun aikana saan yhden ainoan sanallisen kommentin useiden kymmenien selvien katsekontaktien lisäksi. Paikka on yhtä yllättävä kuin foliokynnet omissa sormissani.

Espoon Nuuksion ulkoilualueen nuotiopaikalla yritän parhaani mukaan piilotella loistavia kynsiäni. Manaan mielessäni, että pitikin ottaa mukaan hanskat, joiden sormenpäät on leikattu pois.

Ja niinhän siinä sitten kävi: vastapäätäni istuva nainen tulee luokseni kynsiä kehumaan. Siinä sitä sitten istun kivellä nuotion äärellä, keskellä metsää selostamassa kymmenelle vieraalle ihmiselle foliokynsistäni. Seuralaistani naurattaa.

Viikon jatkuessa alan pitää uudesta tyylistä, ja kun pinnoitteet irtoavat kynsistä parin viikon jälkeen, ihan harmittaa. Muodin mukaan heittäytyminen kannattaa, sillä hehkukynteni saivat aikaan mahtavia naamiaisideoita ja juhlajärjestelyitä.

Anu Kopola

Vau mikä takki! Mutta hintalapun numerot eivät sitten ihastutakaan aivan yhtä paljon.

Aina silloin tällöin muotijuttujemme yksittäisten vaatteiden tai asusteiden hinnasta saa palautetta: Ei sovi mun kukkarolle!

Näin on, vaikka Me Naisten muotijuttujen yksi tärkeimmistä ohjenuorista on vaatteiden kohtuuhintaisuus ja se, että niitä löytyy ympäri maata. Mutta muotiin monta sivua viikoittain panostavana lehtenä me myös haluamme näyttää lukijoille kuumimmat trendit ja bongata uusimmat ”herkut”, joiden hinnalla ei ole niin väliä. Ne antavat vinkkejä ja näyttävät suunnan, jota voi toteuttaa oman lompakon sallimissa rajoissa.

Mimmien 422 000 lukijan joukkoon mahtuu niin muotiin intohimoisesti hurahtaneita, oman tyylinsä etsijöitä ja sen löytäneitä kuin vaatteisiin hyvin käytännöllisesti suhtautuvia. Niille, jotka eivät ole varsinaisesti muodista kiinnostuneita, muotijuttumme tarjoavat elämyksiä: esteettistä nautintoa ja tarinoita, joihin voi hypätä mukaan.

Tällä viikolla pääset pellon laitaan nauttimaan kuulaasta syysilmasta lämpimästi pukeutuneena, seuraavalla lennät takkitaivaaseen. Kaikki on muodissa mahdollista.

Marjo Vuorinen

Oman hiustyylin muuttaminen on arka asia. Moni pitää kynsin ja hampain kiinni tutusta tukkatyylistä, eikä rohkeus riitä revittelyyn. Saman on huomannut myös Me Naisten hiusmuuttumisleikistä (Me Naiset 23/2009) vastannut Wellan ruotsalainen päästylisti Tomas Edlund.

- Ihmettelen, että naiset ovat valmiita ottamaan silikonit rintoihinsa, mutta eivät leikkaamaan hiuksiaan. Tukkahan kasvaa takaisin! Tomas kummasteli Helsingin-visiitillään.

Ajatus tuntuu kieltämättä hämmentävältä. Onko tosiaan niin, että naiset mieltävät hiuksensa niin pysyväksi ja muuttumattomaksi osaksi ulkonäköään, että ovat valmiita leikkelemään mieluummin muita kehonsa osia?

Me Naisten muuttumisleikissä vaikeinta hiustyylin vaihtaminen tuntui olevan Soila Koskelalle. Pitkät ja vaaleat hiukset olivat naiseuden merkki, josta hän ei halunnut luopua. Tomas tosin sai suostuteltua Soilan päivittämään päätään, ja lopputuloksesta tuli kuin tulikin mieleinen.

Uskon, että moni muukin ajattelee hiuksista Soilan tapaan. Muuttumisleikkiin ilmoittautuneiden joukossa oli monta, jotka toivoivat ohuiden ja maantienharmaiden hiustensa tilalle kauniita enkelikiharoita. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, ettei tämä himoittu hiustyyli tee elämästä yhtään sen hienompaa.

Itselleni osui geeniarvonnassa harvinainen vaalea kiharapilvi. Jatkuvissa kehuissa ja itsevarmuudessa paistattelun sijaan olen useaan otteeseen menettänyt hermoni, kun ihmiset ovat määritelleet minut ainoastaan tämän yhden ulkoisen seikan perusteella. Uusilla tuttavuuksilla on ollut tapana kommentoida hiuksiani, mutta siihen se on aina jäänytkin. En muista, että kukaan olisi ikinä kehunut esimerkiksi luonnettani tai saavutuksiani.

Lopulta pätkäisin vyötärölle ulottuvat hiukseni persoonalliseksi pehkoksi. Tein tämän osissa, koska minäkään en uskaltanut leikata hiuksiani yhdellä rykäisyllä. Nykyään ihmiset kommentoivat ensin mielipiteitäni ja hersyvää nauruani, ulkonäköä vasta myöhemmin. Tuntuu, että näin sen pitää ollakin.

Rosanna Serkamo

P.S. Lue myös Tomasin blogikirjoitus muuttumisleikistä!