– On haikeaa, kun Halosen presidenttikausi loppuu, sanoi yksi presidentin kaimoista, joita haastattelimme juttuun Elämäni Tarja Halosena (Me Naiset 3/2012).

Niin totta! Muistatteko vielä, miten huikealta tuntui saada vihdoin nainen presidentiksi? Silloiset eskarilaiset saavat nyt äänestää.

Entä muistatteko sen, kun jonkun mielestä oli skandalöösiä, että vastavalittu presidentti on joskus taannoin ollut seksuaalivähemmistöjä puolustavan Setan toiminnassa mukana? Nyt Pekka Haaviston homous on presidenttikilvassa melkeinpä enemmän valtti kuin este. Monen mielestä suurempi synti on hänen puoluekantansa. (Miettikää nyt Pertti Jarlan Haavisto-kampanjaa Kakkonen on ykkönen. Ei olisi mennyt läpi 12 vuotta sitten.)

Yhden aikakauden päättymisen kunniaksi tein toimituksessa minigallupin: Mitä jäi Halosen kausista käteen?

“Uudenvuodenpuheet olivat vähän pliisuja. Olisin odottanut että hän olisi demarina vetänyt enemmän vasemmalle. Joka tapauksessa on hienoa, että on olemassa tuollainen hyvä työpaikka, joka sopii myös eläkeikää lähestyvälle naiselle.”

“Tiedän, että tämä kuulostaa pinnalliselta, mutta en tykkää hänen pukeutumistyylistään. Oikeasti, lippalakki naisella on tosi kyseenalainen. Se on pienten poikien vaate.”

“Minusta on hienoa, että hän on antanut piut paut arvostelulle, joka on koskenut hänen vaatetustaan. Hän on ensimmäinen oikeasti koko kansan presidentti, joka voi painella tuulipuvussa Elantoon.”

“Haastattelin häntä kerran ja yllätyin, miten ronskia kieltä hän käytti, sanoja kuten akat ja perkele.”

“Satuin kerran samaan elokuvanäytökseen Halosen kanssa. Oli jotenkin säväyttävää haahuilla irtokarkkihyllyllä rinta rinnan presidentin kanssa. En kehdannut vakoilla, mitä karkkeja hän valitsi.”

“Juttelin kerran lapseni koulun myyjäisissä tokaluokkalaisten tyttöjen kanssa. He kyselivät työstäni ja toinen sanoi, että hän haluaa tehdä isona samanlaista hommaa. Toinen sanoi siihen: Etkö muista, mehän sovittiin, että meistä tulee presidenttejä!”

Sanna Sommers