15.12.2011 13:00

Väkivaltaa vai urheilua?

En ole koskaan saanut turpiini. Onneksi. Mutta joskus olen nenäni kolhaissut, joten tiedän miten herkkiä ovat kasvojen hermot luiden päällä.

Tuntuu oudolta, että jotkut lyövät ja ottavat työkseen turpaan. Mutta sitähän nyrkkeily on, vai onko?

Kun lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni nyrkkeilymatsiin tekemään juttua (Lyö sitä! MN 50/2011) ja höpisin kotona väkivaltakulttuurin lisääntymisestä, mieheni melkein raivostui. Nyrkkeily on urheilua, eikä väkivaltaa, hän painotti.

Samaa sanoivat kaikki juttuun haastattelemani ihmiset. He väittivät seuraavansa lajia, koska se vaatii kovaa kuntoa ja taitoa. Kukaan ei myöntänyt katsovansa nyrkkeilijöitä, koska tekisi mieli itsekin lyödä päin näköä aika montaa tyyppiä.

Moni puolusti lajia myös vetoamalla vapaaehtoisuuteen ja sääntöihin. Ketään ei pakoteta kehään, matsi etenee tuomareiden valvonnassa ja siinä noudatetaan etukäteen sovittuja sääntöjä. Niskaan, selkään ja vyötärön alapuolelle ei saa lyödä. Toisessa ei saa roikkua, maassa makaavaa ei saa lyödä eikä köysien sisällä potkita.

Eräs nainen sanoi pitävänsä lajin rituaalimaisuudesta. Hänen mielestään nyrkkeily on kaunista. Samalla tavalla miehet ovat ottaneet toisistaan mittaa katsomoiden edessä jo ammoisista ajoista. Itselleni tuli mieleen uhrit, jotka astelevat kehään tietäen, että toisen kohtalona on kuolla lepytelläkseen jumalia tai muita suurempia voimia.

No, eihän nyrkkeilymatsissa kukaan kuole. Enää. Mutta aivoille lyöminen aiheuttaa aivan varmasti vaurioita.

Silti pystyin istumaan ammattilaisnyrkkeilykatsomossa koko illan. Puitteet olivat hienot, juontaja, dj:t ja valomiehet vastasivat siitä, että show piti otteessaan. Huomasin viihtyväni katsomossa, vaikka itse nyrkkeilyn seuraamisesta en erityisesti pitänyt. Purin kynsiäni ja yritin piiloutua tuoliini vähän kuin liian jännää leffaa katsoessani. Mitä isommiksi ottelijat kävivät, sitä pahemmalta iskutkin näyttivät. Kun Helenius näytti mielestäni selvästi olevan alakynnessä ja pelkäsin hänen menettävän tajunsa, toivoin salaa, että matsi jo päättyisi.

Susanna Laari

Tallenna ja jaa:
Jätä kommentti