Opin tämän jo lapsena kotoa: minkä voi tehdä itse, siitä ei kannata maksaa. Olen ollut otsatukkainen lähes koko ikäni, ja jo pikkuisena isä tai äiti saksi otsikseni pois silmiltä. Nykyään siitsin sen itse. Säästän pitkän pennin, sillä muuten joutuisin käymään kampaajalla muutaman viikon välein. Mikään ei näytä pahemmalta kuin ryhtinsä menettänyt otsis.
Hommahan on ihan iisi. Sen kun ottaa hyvät sakset käteen ja naps vaan! Ei kannata ottaa sitä niin vakavasti, sillä nykyäänhän kaikki vähän kummallinen on muodissa. Itse leikkasin otsikseni viime kerralla vähän liian leveäksi. Jos laitan tukan kiinni, näytän pottapäältä. Mutta onneksi kyseessä on kasvava luonnonvara.
Hyvät kerrostussakset pelastavat monelta. Niillä voi piilottaa sitä, että oma geometrinen silmä ei ole supertarkka.
Leikkaan otsikseni nykyään aina alasti. Tuntuu kamalalta, kun pienet hiuspätkät kutittavat vaatteiden alla. Siistimisoperaation jälkeen menen myös aina suihkuun, sillä vesi kuljettaa nämä pikkuhiukset helposti pois iholta.
Tero-Juhaniksi esittäytynyt mies tuli juttelemaan. Hänen avausrepliikkinsä oli: “Sun tukka on leikattu kamalan huonosti! Kannattaisko vaihtaa kampaajaa?” Olin leikannut otsikseni edellisenä päivänä. En vaihtanut, vaan tartuin taas aamulla saksiin ja siistin kohdan, josta Tero-Juhani huomautti.
-Mari Julku
Hyvät naiset, voin kertoa teille epäonnistumisten syvällä rintaäänellä: ei se kannata. Tiedän kyllä, että homman luulisi olevan helppoa: sen kun hankkii terävät sakset ja pitää käden vakaana. Valitettavasti se ei ole ollenkaan niin yksinkertaista.
Olen leikannut itse otsatukkaani kymmenkunta kertaa. Lähes jokaisen operaation jälkeen olen tuhertanut itkua peilin edessä ja todennut, että ei olisi kannattanut.
Kerran olen leikannut kolon toiseen kulmakarvaani.
Kerran olen napsaissut pois tukun ripsiä – ja jokainen osaa kuvitella, kuinka lähellä silmämunaani sakset ovat tässä vaiheessa louskuttaneet.
Lievemmissä tapauksissa otsiksesta on tullut vino tai epätasainen, kutittavia hiushaituvia on ollut joka paikassa, tai sitten on käynyt klassinen ”tuosta vielä vähän” –ilmiö, jonka jälkeen otsiksesta on jäljellä kummallinen, Spock-henkinen nysä.
Ei se kannata. Mutta silti viimeksi viikko sitten löysin itseni peilin edestä saksien kanssa. Korjaava kampaamoaika on jo varattu.
-Maija Kangasluoma
Vinkit kotileikkuuseen. Kerro myös oma tukanleikkuutarinasi ja voita hiustuotteita!
Tagit: hiukset itseleikatut
Alakoulun ensimmäisen luokan luokkakuvausta edeltävänä iltana päätin hieman lyhentää otsatukkaa. Taidot eivät olleet mitenkään huippuluokkaa ja uudesta otsatukasta tuli toisesta reunasta lyhyt (lähes siili) ja toisesta ei ihan niin lyhyt. Tasausyritysten jälkeen otsatukka oli todella lyhyt ja itkuhan siinä tuli. Onneksi hiukset kasvavat.
Otsatukan leikkuu itse ei todellakaan ole helppoa! Miten se onkin niin vaikeeta… periatteessa simppeli juttu. Tuherran ja tuherran otsatukan kimpussa ja lopputuloksena AINA epämääräinen itseleikatun näköinen tuotos. Vaikein kohta on se missä otsis loppuu ettei menis liian pitkälle. Miten sen kohdan saisi kauniisti sulautumaan sivuhiuksiin.
Kampaajani taas ottaa otsiksesta kii kammalla ja nips nips, homma hoidettu SIISTISTI. Vaikuttaa tosi paljon koko hiusten ulkonäköön onko otsis leikattu kampaajalla vai kotikampaamossa. Kannattaisi käydä leikkauttamassa vaikka vaan pelkkä otsiskin leikkuiden välillä jos muuten kasvattaa hiuksia, eikä mennä itse vähän siistimään! Milloinkohan sen oppisi käytännön tasollakin?