Kuvaaja ja toimittaja raikkaina moottorikelkka-ajelun jälkeen.

Ensin oli kaukainen unelma siitä, että asun joskus Turun saaristossa. Sitten tuli unelma, että teen ainakin joskus reportaasijutun elämästä siellä, ja nimenomaan talvella. Olin päättänyt saarenkin jo pari vuotta sitten, mutta silti jutun (Merta pitkin kotiin, MN 7/2010) toteutumiseen meni näin säälittävän kauan.

– Miksi te Ahvensaareen tulette? Ei täällä ole mitään saaristolaiselämää, selvensi vuokramökkimme emäntä Marja Koskela-Gröndahl puhelimessa pari päivää ennen matkaa.

Siitä tiesin, että olemme menossa valokuvaaja Karoliina Paatoksen kanssa juuri sellaiselle saarelle, mistä haluan kertoa.

Olin kuullut huhuja, että saaristo muistuttaa Lappia. Molemmissa juodaan viinaa ja ammutaan peuroja ikkunasta, ainakin mielikuvissani. Näin jo silmissäni pääkuvan siitä, miten aito saaristolainen posauttaa keittiön ikkunasta riistaa hengiltä.

En tiedä vieläkään, onko huhuissa perää, sillä vaikka kuinka kehotimme Karoliinan kanssa ahvensaarelaisia elämään ihan niin kuin meitä ei olisikaan, kukaan ei edes avannut ikkunaa. Sen sijaan meitä vietiin mönkijällä ja moottorikelkalla jäällä, jota pitkin ei vielä muutama päivä aiemmin uskaltanut kulkea. Oli se realismia sekin!

Ahvensaaressa asuu vakituisesti seitsemän, kahdeksan ihmistä. Katselen vieläkin Helsingin katuja sillä silmällä, että täällähän on tsiljoona Ahvensaarta. Ja Ahvensaaressa on koko maailma.

Vaikka vietimme saarella kolmisen päivää, en voi edes esittää ymmärtäväni elämää siellä. Voin vain tehdä siitä oman tulkintani ja toivoa, että se avaa jotain jossain.

Lopuksi vielä ahvensaarelaisen Klasun ajatuksia:

a) ”Koko saaristo on sellanen, että erotaan ja otetaan naapurin ukko tai eukko. Menis ny vähän pitemmälle, edes Rymättylään.”

b) ”Mihin sä meet, jos äijä heittää sut täällä ulos? Tällä pakkasella, mihin meet? Saaristo on kamala paikka.”

c) ”Saaristossa kuuluu aina vähän haukkua, puhua paskaa toisista, muista se!”

d) ”Vaimo edellä jäällä, muista se!”

Haaveeni asua saaristossa tuli muuten taas takaisin. Ahvensaaressa ne nauraisivat, jos tietäisivät.

Tiina Hämäläinen