Lopetin lihansyönnin 14-vuotiaana erään tillilihapäivällisen jälkeen. Teinimieltäni askarruttivat kysymykset eläinten oikeuksista. Lisäksi inhosin yli kaiken liukasta tillilihaa tunkkaisessa kastikkeessa. Ajattelin, että kasvissyönnissä oli eettisyyden lisäksi sekin hyvä puoli, ettei tarvinnut tapella vanhempien kanssa siitä, pitikö minun syödä pahoja ruokia.
Silloin lihaton ruokavalio oli outo. Teinityttöjen kohdalla sitä pidettiin merkkinä syömishäiriöstä ja hankalasta luonteesta. Koulussa jouduin hakemaan ruokani keittiön takaosasta. Tarjolla oli yleensä höyrytettyjä pakastevihanneksia.
Siitä on nyt 13 vuotta, ja paljon on tapahtunut. Kasviskeittokirjoja, -ravintoloita ja vegeilyyn panostavia blogeja ja nettisivuja on enemmän kuin ehtii läpi kahlata. Hyviä proteiininlähteitä, kuten soijaa ja tofua on ruokakauppojen hyllyillä vaikka kuinka paljon. Kasvissyöjien määrä kasvaakin koko ajan.
Siksi minua hämmästyttää, että saan edelleen vastailla kysymyksiin, kuten ”Voiko porkkanasta tulla täyteen?” tai ”Taitaa olla aika yksipuolista ruokaa, kun reseptistä jättää lihan pois?”. Silloin mietin, mahtavatko ne ihmiset käydä koskaan ruokakaupassa. Yleensähän kaupassa on ensimmäisenä vastassa hedelmä- ja vihannesosasto, ja niiden tarjonta on todella runsas kesät talvet. Totta kai ruoka on yksipuolista, jos lautaselle läiskäisee perunan ja kesäkurpitsan. Mutta yhtä yksipuolista on sekin, jos ruuaksi on perunaa ja nakkeja. Kasviksia on ihan yhtä helppo varioida kastikkeiksi, uunipadoiksi, keitoiksi ja pastaruuiksi kuin lihaakin. Itse asiassa uskon, että kasvissyöjät syövät usein terveellisemmin, koska meitä ohjeistetaan lihansyöjiä tarkemmin miettimään ruuan sisältöä – esimerkiksi päivittäisiä proteiinimääriä ja annosten monipuolisuutta.
Noudatan lihatonta ruokavaliota nykyään ekologisuuden ja terveyden takia. Mieheni syö lihaa, eikä halua luopua siitä. Ei sen puoleen, että olisin pyytänytkään. Lapsemme syö päiväkodissa sekaruokaa, mutta kotona kokkaamme kasvisruokaa ja kaksi kertaa viikossa kalaa. Asia ei ole koskaan ollut meille ongelma. Kauppalistassa lukee aina ”kinkkua tai meetwurstia”, ja mies voi syödä töissä lihaa ja kokata palapaistia kotona itselleen ja lapselle, jos huvittaa. Yleensä ei huvita, vaan teemme ruokaa, jota koko perhe syö.
Silti hämmästyttävän monelle muulle ruokailumme tuntuu olevan ongelma. Kun asia tulee jossakin porukassa puheeksi, yleensä joku aina kommentoi, että ”Kyllä lapsi vaan tarvitsee lihaa”. 2-vuotias lapsi ei todellakaan tarvitse kahta liha-ateriaa päivässä – päiväkodissahan syödään pääasiassa liha- ja kanaruokia. Lisäksi on outoa, että kasvissyöjiä yritetään saada kiinni liian heikoista perusteluista. Ensin kysytään: ”Eikö liha muka ole sinusta hyvää?” Jos vastaan, että on, mutta olen jättänyt sen ekologisten syiden takia pois, kysytään heti perään jotakin sen tyyppistä kuin ”Miten voit perustella valintaasi ekologisesti, lennäthän sinä lentokoneellakin?”. Lihansyöjiltä kukaan ei kysy perusteluja eikä kritisoi heidän valintojaan.
Olin aikanaan kasvissyöjä mutta olosuhteiden pakosta aloitin lihan syönnin. Nyt olen jo jonkin aikaa noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota ja se koostuu suureksi osaksi kasviksista, hedelmistä, marjoista ym. kana, kala ym. Olo on todella kvyt ja inerginen. Vettä pitää myös muistaa juoda kunnolla. Tämä ei ihan ollut samaa kun mitä aihe, mutta suotittelen sitä kaikille, jotka tuntevat olevansa turvonneita ja jatkuvasti äreitä ja väsyneitä.